Marraskuun pimeänä päivänä istumme tätini kanssa kerrostalokaksion keittiössä paperipala edessämme. Tarkoituksenamme on piirtää pohjapiirroksia Itärannan rakennuksista. Sellaisina kuin ne muistamme.
KUVA 8: Täti ja minä piirsimme pohjapiirustuksen
Mielessämme siirrymme Ruhalaan, Kautun kanavan tuntumassa olevalle kapealle kannakselle. Korkean mäen päältä avautuu näköala alas järvelle, itään. Tälle mäelle Kustaa Törnbom rakensi kotinsa ja karvarinliikkeensä. Ensimmäinen rakennus oli punamullanhehkuinen talo, jota kutsumme verstaaksi. Rakennuksen tien puoleisessa päässä oli kuitenkin myös asuinhuoneita, keittiö ja kamari. Sisään mentiin pienen eteisen kautta. Portaina olivat laakeat, sileiksi kuluneet kivet. Eteisestä pääsi sekä kamariin että keittiöön. Tämä oli Kustaan ja Heta-Stiinan ensimmäinen koti heidän mentyään naimisiin vuonna 1874.
Talon keskivaiheilla oli toinen ulko-ovi verstaan puolelle. Hämärässä eteisessä kohosivat jyrkät tikapuut ullakolle. Kahdesta vastakkain olevasta ovesta oikeanpuoleinen johti tilavaan nahkatupaan ja vasemmanpuoleinen suureen verstashuoneeseen.
Karisseet on seinäkalkit,
tontut täällä asustaa.
Mutta vahvat seinäpalkit
yhä pätee paikallaan.
Tämä on mun museoni,
ehken satavuotinen.
Puhki on jo puseroni,
sitä täällä paikkailen.
Rupesivat rukkasetkin
eläkkeelle tahtomaan.
Päivittäin ja monin hetkin,
vakavasti vanhetaan.
Heta-Stiinan ja Kustaan ensimmäinen lapsi, Milia Wilhelmiina, kuoli vain kuukauden ikäisenä. Sitten syntyi Sandra ja seuraavana oli vuorossa Kustaa. Täti kertoo, että pojalla oli ollut pienenä alituiseen paha silmätulehdus, johon lääkäriltäkin haettiin apua.Vanhemmat alkoivat epäillä, että rakennuksen alla virtaa vesisuonia, jotka tekevät paikan huonoksi asua ja saavat ihmiset sairastumaan. Kustaa ja Heta-Stiina päättivät rakentaa toisen rakennuksen vähän matkan päähän vanhasta. Uudessa talossa oli paljon huoneita: suuri tupa, sali, pitkänmallinen keittiö ja kolme kamaria. Itäpäädyn avokuistilta pääsi eteiseen ja sen kautta kamariin ja tupaan. Eteisestä oli ovi myös kapeaan käytävään, joka jakoi talon kahteen osaan. Käytävän molemmin puolin ovet avautuivat tupaan, keittiöön ja keskimmäiseen pikkukamariin. Jyrkät portaat johtivat vinttiin. Pohjoispäädyssä oli ruokakomero ja lattialuukku, josta pääsi kellariin. Myöhemmin talon tienpuoleiseen päähän rakennettiin lasikuisti, joka oli myös päätyhuoneessa toimineeseen postin sisäänkäynti.
Kustaan ja Heta-Stiinan aikaan Itärannassa oli paljon rakennuksia Oli liitereitä, vajoja ja varastorakennuksia. Rinteessä oli kellari ja alempana rannassa sauna. Kun vaari ja Mathilda ostivat paikan vuonna 1942, monet rakennuksista kaipasivat korjausta. Pärekatot vuotivat sateella, maalit rapisivat. Korjaustöitä rahoittaakseen vaari alkoi kasvattaa ja myydä kessua, jota kuivali päätalon vintissä. Hän teki laskelmia siitä, miten paljon päreitä ja nauloja tarvittaisiin katon korjaamiseen.
Aitanpystytys
Myöhemmin päreet korvattiin kattohuovalla. Joitain rakennuksista purettiin ja tehtiin polttopuiksi. Suuri liiteri sai jäädä mäen päälle. Talojen läheisyyteen vaari siirsi pari hirsiaittaa. Saunapolun varrelle, siihen, missä olivat olleet karvarin hiekkaan upotetut tammisammiot, vaari istutti vadelmapensaita.
Verstas ja vanha puoli
Vaari runomuseossaan
Päätalo
