Kirjoittajan arkistot:Marjut

Valkopukuinen nainen

Pohjoisen puolella oleva pikkukamari henki epäviihtyisyyttä. Välillä joku saattoi nukkua siellä, mutta kukaan ei ottanut sitä mielipaikakseen. Ehkä tämä epäviihtyisyys antoi aiheen kummitusjuttuun valkopukuisesta naisesta, joka asui huoneessa. Huone muuttui entisestään luotaantyöntävämmäksi. Sitten valkopukuinen nainen alkoi liikkua huoneen ulkopuolellakin. Kun … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Laulaen halki elämän | Jätä kommentti

Hopeapuut

Muistikuvissani näen rantahiekalla mustaksi tervatun veneen, vähän toisella kyljellään, perä vettä viistäen. Vanhassa valokuvassa kyyhötämme veneen kupeessa ja kaivamme hiekkaan kuoppaa. Herpautumattomina odotamme kuoppamme täyttymistä. Kuoppaan nouseva vesi ei ole kirkasta niin kuin järvessä. Se on ruskeaa ja sen pinnalla … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Laulaen halki elämän | Jätä kommentti

Kantele

Vaari helisyttää kannelta. Sävelet kaikuvat kuin kirkon kellojen ääni järven pintaa pitkin, välillä voimistuen, välillä kaikoten. Vahvat pitkät kielet soivat kumeasti ja kaikista ohuimmat ja lyhyimmät kielet helähtävät kevyinä. Kanteleen pinta on lämpimän väristä punertavaa puuta. Isosta pyörestä aukosta voi … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Laulaen halki elämän | Jätä kommentti

Ruhalan lähde

Kapea polku johtaa mäntymetsään. Siellä vähän piilossa on lähde. Mathildan lapsuudessa lähteensilmiä oli ollut paljon ja seutu oli vetistä. Veden noutajia piisasi, sillä lähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Kerrottiin itse Sakari Topeliuksenkin pysähtyneen Pohjanmaalle mennessään Ruhalan lähteelle vettä juomaan … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Laulaen halki elämän | Kommentit pois päältä artikkelissa Ruhalan lähde

Orvot

Vaari kirjoitti runojaan päivittäin. Yhden runoistaan hän koki saaneensa vanhimman poikansa, minun isäni, sanelemana – kuin unessa. Runon syntyä hän kuvaa seuraavasti: Se syntyi sisäisestä paineesta, pakosta, muutamassa minuutissa. Eikä kulunut montaakaan päivää, kun saapui sanoma: ”Poikasi kuoli.” Poikani läksi … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Vaarin kamari

Matildan lapsuudenperhe on kummallisella tavalla läsnä Ruhalassa. Se tekee paikasta salaperäisen kirkkaassa auringon paisteessakin. Vaari on kuitenkin todellinen, virttynyt sininen myssy päässään. Välillä menemme vaarin pieneen kamariin. Ovea vastapäätä on ikkuna. Kapea sänky on oven oikealla puolen. Vaari on laittanut … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Laulaen halki elämän | Jätä kommentti

Kukkia ja kyläelämää

Istun kuistin portailla. Kuistin pylväitä kiertää paksu villiviiniköynnös, jonka läpi aurinko tekee läikkiä lattialankuille. Puiset portaat hohtavat lämpöä niin kuin pyöreä kivikin, joka on portaiden vieressä. Puhallan saippuakuplia. Kevyt tuulenhenki tulee rannanasta ja kuplat leijuvat kohti pyöreää kukkapenkkiä. Vaari on … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Kevätmahlaa

Vaari alkoi julkaista omakustanteita. Ensimmäinen niistä oli runomuotoinen elämäntarina, joka ilmestyi 1963. Olin silloin kymmenen vuoden ikäinen. Luin paloja sieltä täältä, koko tarinaa en jaksanut lukea. Minusta oli hassua, että runovihkon kannessa luki: Pekka Huuskonen, 1880-1963, runo – eräs elämäntarina … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Kautun kaupunki

Tarina Kautun kaupungista oli tuttu vaarille. Hän oli kuullut sen joltain kulkijalta ja kirjannut muistiin. Tarinan takana olivat ne suunnitelmat, joita Ruhalan kylän Paikkalan tilan kohdalle oli laadittu 1800-luvulla: Ensimmäinen maininta suunitelmasta löytyy Pekkalan isännän Adolf Aminoffin teettämässä kartasta vuodelta … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Valtatie

Syreenit ja siperianhernepensaat rehottavat tien ja pihamaan välissä. Ruusupensaiden alustat kasvavat heinää, kasvimaa on rikkaruohojen vallassa, makeat ukkomansikat löytyvät heinikosta. Me leikimme, juoksemme, uimme, hyppäämme, makaamme auringossa, soudamme. Me kasvamme ja vaari vanhenee. Pensasaidan takana autot ajavat lujemmin ja niitä … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Vaarin perintö

Kesällä 1970 näin vaarin viimeisen kerran Itärannassa. Kun olin lähdössä kotiin ja seisoimme verannalla, vaari kertoi toiveestaan, että joskus kävisin läpi hänen kirjoituksensa, tekisin niille jotain. Hän oli kerännyt käsikirjoituksia ja lehtileikkeitä – runoja, kertomuksia, piirroksia -, ja laittanut ne … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Laulaen halki elämän

Kulkuri Monta olen yötä penkillä maannut takkini korvan alla vaan. Monta olen kertaa lähteä saanut talvista tietä taivaltamaan. Hallit ne haukkuu, ihmiset haukkuu, minä olen köyhä poika vaan. Metsän syrjässä pakkanen paukkuu, kukkokin kiekuu orrellaan. Ei ole kotia, ei ole … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Laulaen halki elämän. Kiertävä tarhuri ym.

Kiertävä tarhuri Pohtiessaan elämänsä kulkua vaari mielellään viittaa uniin. Unen, todellisuuden ja kuvitelman kuteet limittyivät toisiinsa hänen mielessään. Niin kuin uni Mathildasta. Kumpi oli ensin, uni vai tapahtuma? Näkikö Pekka unen Mathildasta ja tapasi sitten hänet, vai tapasiko ensin ja … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

Laulaen halki elämän. Kierto

KIERTO Kun keski-ikä oli saanut vaarin katsomaan lapsuuteen ja nuoruuteen, sai vanhuus hänen ajatuksensa kulkemaan yhä kaukaisempiin maailmoihin. Vainajat ja henget olivat aina kulkeneet hänen vierellään. Maallinen elämä oli vaarille vain yksi puku, jonka kuolema riisuu. Pohjan näille ajatuksilleen hän … Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti