Aihearkisto: Uncategorized

Vaari kirjoitti runojaan päivittäin. Yhden runoistaan hän koki saaneensa vanhimman poikansa, minun isäni, sanelemana – kuin unessa. Runon syntyä hän kuvaa seuraavasti: Se syntyi sisäisestä paineesta, pakosta, muutamassa minuutissa. Eikä kulunut montaakaan päivää, kun saapui sanoma: ”Poikasi kuoli.” Poikani läksi … Lue loppuun →

Istun kuistin portailla. Kuistin pylväitä kiertää paksu villiviiniköynnös, jonka läpi aurinko tekee läikkiä lattialankuille. Puiset portaat hohtavat lämpöä niin kuin pyöreä kivikin, joka on portaiden vieressä. Puhallan saippuakuplia. Kevyt tuulenhenki tulee rannanasta ja kuplat leijuvat kohti pyöreää kukkapenkkiä. Vaari on … Lue loppuun →

Vaari alkoi julkaista omakustanteita. Ensimmäinen niistä oli runomuotoinen elämäntarina, joka ilmestyi 1963. Olin silloin kymmenen vuoden ikäinen. Luin paloja sieltä täältä, koko tarinaa en jaksanut lukea. Minusta oli hassua, että runovihkon kannessa luki: Pekka Huuskonen, 1880-1963, runo – eräs elämäntarina … Lue loppuun →

Tarina Kautun kaupungista oli tuttu vaarille. Hän oli kuullut sen joltain kulkijalta ja kirjannut muistiin. Tarinan takana olivat ne suunnitelmat, joita Ruhalan kylän Paikkalan tilan kohdalle oli laadittu 1800-luvulla: Ensimmäinen maininta suunitelmasta löytyy Pekkalan isännän Adolf Aminoffin teettämässä kartasta vuodelta … Lue loppuun →

Syreenit ja siperianhernepensaat rehottavat tien ja pihamaan välissä. Ruusupensaiden alustat kasvavat heinää, kasvimaa on rikkaruohojen vallassa, makeat ukkomansikat löytyvät heinikosta. Me leikimme, juoksemme, uimme, hyppäämme, makaamme auringossa, soudamme. Me kasvamme ja vaari vanhenee. Pensasaidan takana autot ajavat lujemmin ja niitä … Lue loppuun →

Kesällä 1970 näin vaarin viimeisen kerran Itärannassa. Kun olin lähdössä kotiin ja seisoimme verannalla, vaari kertoi toiveestaan, että joskus kävisin läpi hänen kirjoituksensa, tekisin niille jotain. Hän oli kerännyt käsikirjoituksia ja lehtileikkeitä – runoja, kertomuksia, piirroksia -, ja laittanut ne … Lue loppuun →

Kulkuri Monta olen yötä penkillä maannut takkini korvan alla vaan. Monta olen kertaa lähteä saanut talvista tietä taivaltamaan. Hallit ne haukkuu, ihmiset haukkuu, minä olen köyhä poika vaan. Metsän syrjässä pakkanen paukkuu, kukkokin kiekuu orrellaan. Ei ole kotia, ei ole … Lue loppuun →

Kiertävä tarhuri Pohtiessaan elämänsä kulkua vaari mielellään viittaa uniin. Unen, todellisuuden ja kuvitelman kuteet limittyivät toisiinsa hänen mielessään. Niin kuin uni Mathildasta. Kumpi oli ensin, uni vai tapahtuma? Näkikö Pekka unen Mathildasta ja tapasi sitten hänet, vai tapasiko ensin ja … Lue loppuun →

KIERTO Kun keski-ikä oli saanut vaarin katsomaan lapsuuteen ja nuoruuteen, sai vanhuus hänen ajatuksensa kulkemaan yhä kaukaisempiin maailmoihin. Vainajat ja henget olivat aina kulkeneet hänen vierellään. Maallinen elämä oli vaarille vain yksi puku, jonka kuolema riisuu. Pohjan näille ajatuksilleen hän … Lue loppuun →