Muistikuvissani näen rantahiekalla mustaksi tervatun veneen, vähän toisella kyljellään, perä vettä viistäen. Vanhassa valokuvassa kyyhötämme veneen kupeessa ja kaivamme hiekkaan kuoppaa. Herpautumattomina odotamme kuoppamme täyttymistä. Kuoppaan nouseva vesi ei ole kirkasta niin kuin järvessä. Se on ruskeaa ja sen pinnalla on vaaleaa vaahtoa. Kun kuoppa täyttyy , kaivamme hiekkaan kanavia, jotka laskevat järveen.
KUVA 20: Hiekkaleikkeja rannassa (valokuva 1957)
Kauan sitten vaari oli ottanut Aulangon hopeapajuista muutamia korttelin pituisia oksia, juurruttanut ja istuttanut ne Hattelmalan harjun alle. Sieltä pois muuttaessaan hän otti mukaansa hopeapajujen oksia ja toi Itärannalle. Taas hän juurrutti, istutti ja hoiteli niitä. Nyt puiden latvat kohoavat jo korkealle. ”Ihan pilviä pitelevät ja heiluttavat lehviä kuin leuhkat tytöt helmojaan”, vaari runoilee.
Pajujen kapeat lehdet ovat hopeanharmaan nukan peitossa. Vaari kutsuu puita hopeapuiksi. Koko kesän pajujen lehvistöt humisevat ja luovat rantaan varjojaan. Syysmyrsyt repivät lehdet ja katkovat hauraita oksia. Hopeanhohtoiset lehdet painuvat tiiviisti rannan hiekkaan ja veden alle. Syksyn, talven ja kevään aikana lehdet tummuvat kuin hopea. Lopulta ne ovat lähes mustia. Joka kevät on suuri urakka haravoida lehdet rannasta ja rantavedestä. Vettyneistä lehdistä leviää mieto laho haju. Lehtikasat asetellaan puiden juurelle, minne ne saavat maatua.
Hopeapuiden kevyet oksat viistävät vettä. Vesi on makeaa kuin mahla. Syvemmällä vedessä on kylmiä virtauksia. Siellä järven pohja muuttuu mutaiseksi ja upottavaksi. Kun pohjaa polkee jalallaan, nousee pintaan mustia hiutaleita, vesi kuplii ja voi haistaa saman hajun kuin haravoidessa hopeapajujen maatuneita lehtiä. Sinne mutapohjaan ovat kiinnittyneet lumpeitten juurakot. Veden pinnalla lepäävät kirkkaan vihreät laakeat lehdet. Miten pitkiä niiden varret ovatkaan! Kun varresta vetää, ei se heti katkea vaan antaa periksi ja sitten – hetken kestettyään – napsahtaa poikki. Lehtien lomassa kukkivat suuret valkeat lumpeet, joiden nupuissa hohtaa hento puna. Aurinko saa kukat aukeamaan ja veden ylle leijuu uusi melkein imelä tuoksu. Yön tullen sulkevat kukat terälehtensä suppuun.
KUVA 21: Hopeapajut (valokuva)