Tarina Kautun kaupungista oli tuttu vaarille. Hän oli kuullut sen joltain kulkijalta ja kirjannut muistiin. Tarinan takana olivat ne suunnitelmat, joita Ruhalan kylän Paikkalan tilan kohdalle oli laadittu 1800-luvulla: Ensimmäinen maininta suunitelmasta löytyy Pekkalan isännän Adolf Aminoffin teettämässä kartasta vuodelta 1829. Karttaan on piirretty Paikkalan maille sijoittuva tonttisuunnitelma tiilitehtaineen ja ja käsityöläisten verstas- ja asuinrakennuksineen. Seuraavan kerran suunnitelma tulee esille Aleksanteri II vuoden 1856 uudistusohjelman myötä. Ruoveteläiset alkoivat ajaa kauppapaikan perustamista pitäjäänsä ja Aminoffien toimesta laadittiin uusi suunnitelma vuonna 1858. Tämä hanke ei ollut kaikkien mieleen ja esimerkiksi Virtain pappi Paldan kirjoitti Suomettaressa seuraavasti:
…oikein ihmeeksi käypi, mikä ”kultainen kunnas” tämä Kautun ja Ruhalan kankaalla on, että sinne muutamat veisivät kirkon, pitäjänmakasiinin ja nyt vihdoin kaupungingin, pitäjän äärimmäiselle syrjälle, josta vain muutama peninkulma on siihen synkeään erämaahan, jossa ”ryövärin ruoppi” ja ”pahavirsta” on. (Suometar 2.7.1858.)
Kauppalahanke sai vielä lisätarkennuksia, mutta hiipui vähitellen sen jälkeen, kun senaatti vapautti maakaupan ja kaupankäynnin harjoittaminen tuli mahdolliseksi myös maaseudulla. (Marcus Hackmann: Ruoveden kaupunki, Ruoveden Joulu 2004, 7- 10; Vanhan Ruoveden historia II:1, s. 216.). Tarina hankkeesta jäi elämään ja sai vaarin runoilemaan, vähän ristiriitaisestikin.
Jos Kautun harjulla kaupunki ois,
se säilyisi särkymättä.
Nyt Kautun harjukin viedään pois
ihan ihmisten tietämättä.Suur aukko rinteessä ammottaa,
sen kulkija kohta nähdä saa –
tiekarhut nuuskii ja nuolee
ja Kautun harjukin kuolee…Näin jutteli äsken Virtain mies,
mies matkalla naapurista.
Hän vanhan tarinan tunsi, ties
siitä Kautun kaupungista.Hän kulkee vanhan sillan luo –
on tuttuja hälle rannat nuo.
Tiekarhut karstaa ja nuolee
ja Kautun harjukin kuolee.(Runoja Ruovedeltä, monet palat Paikkalsta 1966)
KUVA 31: Postikortti Kautun kanavasta