Keittiö

Pitkässä ja kapeassa keittiössä on vain yksi ikkuna ja sekin pohjoiseen. Varjot lymyävät huoneen nurkissa. Aurinkoisena päivänä on mukava pitää salin ovea auki. Sieltä tulvii lämpöä ja valoa keittiöön. Valokiilassa leijuvat miljoonat pölyhiukkaset. Valo yltää räsymattoon asti, mutta pitkän pöydän ääreen se ei jaksa. Häthätää maltamme istua pöydässä ruoka-ajan. Onneksi pöytälevyn alla on toinen taso, jonne on koottu kaikki vanhat Seurat, Viikot ja Avut.

KUVA 18: Keittiön hämärässä (valokuva)

Keittiössä on puuhella, jota harvoin käytetään kesällä. Ruoka ja vesi keitetään pienellä nurkassa olevalla kaasuliedellä. Kaasupullon vieressä on lappu: Muista sulkea kaasuhana. Kaasu palaa kohisten ja siniset liekit nuolevat kattilan kylkiä. Tiskit kannetaan alas rantaan ja pestään järvessä. Hiekalla saa helposti puhtaaksi rasvaisetkin astiat. Pienet kalat uivat vikkelästi pyydystämään ruokamuruja.

Mathilda oli kertonut tyttärelleen, että joskus hänen lapsuudessaan keittiössä saattoi olla 30 henkeä syömässä. Perhe oli iso ja syömässä kävivät myös nahkuriverstaan työntekijät. Silloin oli keittiössä lämmin. Nyt tuntuu aina viileältä. Lattialla rahisee hiekka, jota kulkeutuu jaloissamme, kun juoksemme rannasta sisälle.

Vaarin muuttaessa Itärantaan oli posti vanhassa talossa, missä asui myös siirtokarjalaisia. Päätalossa asuivat vaarin lisäksi Mathildan naimattomat siskot: Elli ja Kurun postista eläkkeelle jäänyt Betty. Sitten vaari otti päätaloon vuokralaiseksi eläkkeelle jääneen opettajan, jota kutsui Muumioksi, kun nainen oli niin kolhon näköinen. Hersyvällä huumorintajulla varustettu Muumio asui keskellä taloa olevassa pikkukamarissa. Bettyn valtakunta oli salissa ja Elli oli majoittunut käytävän loukkoon, vintin portaiden alle. Vaari oli kotiutunut itäpäädyn kamariin. Vaarin ja kolmen naisen yhteiselo ei sujunut mutkitta. Muumion ja Bettyn tempperamentit eivät sopineet yhteen ja yhteisen keittiön käyttö johti kattila- ja sanasotiin. Vaari pystytti pahvista väliseinän ja jakoi keittiön kahteen osaan: Toinen puoli oli varattu hänelle ja Muumiolle, toinen Bettylle ja Ellille. Yhteisasuminen ei jatkunut pitkään. Kun karjalaiset lähtivät, Elli pääsi asumaan vanhaan taloon. Muumiokin muutti pois ja Betty rakensi itselleen mökin alemmas rinteeseen.

Vanhan kaapin
komeroista,
löydän aina
yhtä, toista.

Näpöstelen
jotain näistä,
pätkityistä
langan päistä.

Keitän keiton
akanoista.
Puuron silmä
onkin voista…

Kevätmahla
maistuvaista,
nyt ja ennen
samanlaista…

(Kevätmahlaa, 3.)

Vanhollinen

En kosi koneita,
vaan itse pesen käsin.
Niin, itse pesen käsin,
jos vaikka päälle, läsin.

Ja nykäsehan nyrkilläs,
jos johtovettä kosin.
Se lähellä on tosin,
mut haisevata osin.

On lähdevesi parasta
sen sanoa mulle saisin.
Jos onkin matka pisin,
juon vettäs monin lisin.

Kategoria(t): Laulaen halki elämän. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *