Vaari on kääntänyt maata. Saappaat mullasta painavina hän kulkee läpi kevään korkeiden salien. Ilma on täynnä laulua ja liverrystä. Tuuli tarttuu harmaan huopahatun lieriin ja lennättää sitä rinnettä alas kohti jäistä rantaa. Vähän jäykin askelin vaari juoksee sen perään, pistää hatun takaisin päähänsä, naurahtaa ja menee jatkamaan maan muokkaamista. Vettä on sadellut jo huhtikuun puolesta välin ja maahan oli sulanut pälviä. Aurinko on laskemassa ja ilmaan hiipii viileys. Aika mennä sisälle.
Porin Matti
Sisällä on hämärää. Vaari sytyttää tulen Porin Mattiin, ottaa vettä ämpäristä kahvipannuun, panee sen levylle lämpiämään. Pian vesitilkka kiehuu ja hän pistää joukkoon kaksi lusikallista kahvia. Leikkaa odotellessaan siivun ruisleipää ja siihen päälle lenkkimakkaran viipaleita. Kun kahvi on hautunut ja höyryää mukissa, vaari istuu sängyn laidalle hörppimään. Hän heiluttee jalkojaan ilmassa siinä istuessaan. Sitten hän käy pistämässä valon päälle ja ottaa hyllyltä pienen punaisen kirjan. Kansanvalistusseuran kalenteri 1951.
Vaari selaa huhtikuun esiin. Tarttuu paksuun kirvesmiehen kynään ja kirjoittaa tyhjälle riville: 30 p. Ensi kylvökset. Kauniita päiviä on ollut. Veneen tervaus. Huomenna on vappu.
Voisi ehkä lähteä kyläilemään. Vaari kävelee ikkunan ääreen ja katsoo pimeään iltaan. Alhaalla rannan lumi- ja jääläiskät hohtavat pimeässä. Tuuli heiluttaa lehdettömien hopeapajujen helmoja. Linnut ovat vaienneet. Vaari istuu sänkynsä laidalle ja kirjoittaa runovihkoon: Talven pitkiä ikäviä. Silmänräpäyksiä keväässä, muutoksia. Hän selailee sivuja, vetää jotain yli, korjaa viereen. Vihko ei ole ainoa. Niitä on monta. Osa on lasten vanhoja kouluvihkoja, joihin hän on numeroiden ja kaunokirjaimien päälle kirjoittanut milloin kosmos- ja lyijykynällä, milloin mustekynällä. Tai niin kuin nyt kirvesmiehen kynällä, jonka leveää ja litteää, punaiseksi maalattua vartta on mukava pitää kädessä ja jolla kirjoittaessa kirjaimien viivoista tulee vaihtelevan levyisiä. Käsin kirjoitettuja runoja vaari kirjoittaa puhtaaksi kirjoituskoneella. Huoneessa on ikkunan edessä pienellä neliskanttisella jakkaralla painava musta kirjoituskone. Puhtaaksikirjoitettuja arkkeja on melkoinen määrä. Ehkä niitä voisi joskus koota pieniksi runovihkoiksi.
Itärannan maita kuokin,
laitan uutta peltoa.
Silloin runojani ruokin,
kun on kuokka levossa.Tahi maalaan kuvataulun,
maisemia, latoja,
jonkin metsän merkkipaalun,
onhan niitä satoja.
Kuva 6: Maalaus Mies ja ranta