Vaari oli kuullut Mathildalta ja tämän sisaruksilta tarinoita siitä, miten heidän isänsä Kustaa (1857- 1912) oli asettunut Ruhalan Itärantaan. Kustaan isä Henrik Gustaf Törnbom (1821- 1867) harjoitti nahkurin ammattia Ruoveden kirkolla ja myös äiti, Maria Nikkilä (1827- 1877) Vilppulan Ala-Ajoksesta, oli nahkurisukua. Kustaa oli vasta 10-vuotias isänsä kuollessa. Äiti Maria jatkoi nahkuriliikkeen pitämistä ja meni naimisiin työntekijänsä kanssa. Myös Kustaasta tuli nahkuri. Äidiltään Kustaa sai perintönä sukanvarrellisen hopeaa. Nämä rahat pääomanaan Kustaa lähti maailmalle. Ei tosin kauas vaan muutaman kilometrin päähän Ruhalan kylään, Paikkalaan. Vaari kirjoitti kuulemastaan pienen kertomuksen ja runonkin:
Nahkurin sälli kapsutteli kerran Kautun sinistä siltaa eteläänpäin. Tultuaan kannaksen kapeimmalle kohdalle istahti ojan penkalle ja katseli luonnon lumoavaa kauneutta. Hetken hengitettyään raitista ilmaa tuli siihen tulokseen, että tähänpä pesäni perustan, jos isäntä luvan antaa…
Tämä oli alkuaivastus ja kaavailu Paikkalan karvarin nahkurinliikkeen syntymiseen. Sälli oli tuleva appeni Kustaa Törnbom, joka sittemmin muutti nimensä Itärannaksi.
Parkkeja, ammeita, lapsia ja nahkurin sällejä kuhisi Itärannan mäki muutamien vuosien perästä täytenään. Nahkurimestari menestyi hyvin ammatissaan. Mutta niin kuin aina Kustaakin kuoli jo kuusikymmenvuotiaana. Poika Kustaa otti ohjakset käsiinsä ja kehaisi sälleille, että tässä onkin sellainen Kustaa, joka itsekin nahkoja mustaa. Mutta kova kilpailu koneita vastaan masensi mieltä. Ajan aallot ankarasti löivät. Kustaa muutti Vilppulaan maanviljelijäksi ja tarjosi talonsa myyntiin. Niin jouduimme Itärannan isänniksi.
Museoksi muuttelin
vanhan nahkatuvan.
Siellä näet nurkassa
karvarinkin kuvan.Karvanen on karvari,
tuskin huomaat navan…
Luulen hänen kuitenkin
Hetaa rakastavan.Heta seisoo vierellä,
polvin vapisevin.
Ihastuen katselen,
rievut päältä revin.Heta oli aikanaan
neito viehättävin.
Oli kuollut silloin jo,
kun mä täällä kävin.Ystäviä muistaen
laulan laulun hyvän.
Luulen heidän hengessään
tänne ilmestyvän.