Itäranta on kapealla kannaksella, jonka toisella puolen on Ruhalan laivaranta. Sinne ovat saapuneet höyrylaivat Tampereelta vuodesta 1858 asti. Ensimmäinen höyrylaiva oli Ahti, joka liikennöi väliä Tampere – Ruhala. Matka kesti kymmenen tuntia. Vuosien myötä tuli uusia laivoja: Ilmarinen ja Storfursten Wladimir, Tampere, Mänttä ja Aune-laivat ja vihdoin Tarjanne ja Pohjolakin. Laivat toivat mukanaan postia. Kun Kauttu perattiin ja tehtiin kanava vuonna 1863, laivat pystyivät matkaamaan Virroille asti.
Ruhala oli ollut keskeinen paikka postinkuljetuksessa 1700-luvulta asti, sillä siellä oli kestikievari, mistä postitalonpojat hakivat Vaasan suuntaan menevän postin. 1890-luvulla nämä hollikyydit lopetettiin ja tilalle tuli urakkapostikuljetukset. 1920-luvulla alettiin postia kuljettaa myös autolla, vaikka hevoset ajoittain olivatkin huonojen teiden vuoksi käytössä. 1950- ja 1960-luvulla linja-autot olivat yleensä postiautoja, jotka pysähtelivät jättämään matkan varrella postia. Postiauto oli meillekin tavallisin kyyti Ruhalaan. Orivedellä linja-auto pysähtyi vähän pidempään, siellä saatiin jäätelöä tai limonadia, juostiin aseman vessaan. Eväitä oli matkassa. Äidillä oli matkoilla tapana pitää meidät jännityksessä syöksymällä lyhyidenkin pysähdysten aikoina ostamaan jotain virkistystä meille. Me pelkäsimme hänen myöhästyvän autosta. Kerran hän tavallista kuumempana hellepäivänä säntäsi linja-autoaseman lähellä olevaan vaatekauppaan ostamaan hellevaatteita. Itse olin autoissa huonovointinen ja muistan vieläkin kuuman postiauton tuoksun, johon sekoittuivat hien, penkkien, tupakan, bensan ja joskus oksennuksen haju.
Ruhalaan perustettiin postipysäkki vuonna 1900. Pitkiä aikoja postia hoidettiin Itärannassa: lahdenpoukamaa onkin kutsuttu postin rannaksi. Postin hakijoiden oli helppo vetää vene siellä maihin. Itärantalaiset olivat monien vuosien ajan postinhoitajina, viimeisenä Mathildan siskot Elli ja Betty, jotka pitivät postia vanhassa rakennuksessa. Kun postiin tuli uusi hoitaja, siirrettiin postitoimisto uuden rakennuksen saliin, joka oli parempikuntoinen. Siellä posti oli vielä minun lapsuudessanikin. Suuressa huoneessa oli asiakastiskin lisäksi pöytä, jolla olivat vaa’at ja punnukset ja sitten oikein iso pöyrtä, jossa posti lajiteltiin. Suurilokeroiset hyllyköt ja kassakaappi kuuluivat myös varustukseen. Postissa oli tuoleja siellä kävijöille. Vasta 1960-luvun puolen välin jälkeen posti muutti uusiin tiloihin Viitasaloon. (Koukkula 1967, 242, 259- 260, TYKL 1563, s. 478- 483.)