Kapea polku johtaa mäntymetsään. Siellä vähän piilossa on lähde. Mathildan lapsuudessa lähteensilmiä oli ollut paljon ja seutu oli vetistä. Veden noutajia piisasi, sillä lähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Kerrottiin itse Sakari Topeliuksenkin pysähtyneen Pohjanmaalle mennessään Ruhalan lähteelle vettä juomaan ja ottamaan sitä pullollisen matkaevääksi. Kun lapsena kävimme lähteellä, sen päälle oli rakennettu kansi ja vieressä oli puukeppi ja ämpari, jolla vesi nostettiin. Oli siellä pieni tuohilippikin, jolla sai maistella vettä.
Lähdettä ympäröivässä metsässä on paljon juoksuhautoja. Vaari tiesi niiden olevan syy, miksi monet pienet lähteensilmät olivat kuivuneet ja päälähdekin pienentynyt. Juoksuhaudat oli kaivettu ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Paksu sammal peittää juoksuhaudat. Siellä sammalikoissa kasvaa vanamoita, Mathildan lempikukkia. Niiden ainavihreät pienet pyöreät lehdet tekevät kuvioita sammalmaton päälle. Maata myöten ne levittäytyvät kantojen päälle ja pienten rotkojen ylle. Kesäkuun lopuilla vanamot alkavat kukkia. Suikertavista rönsyistä kohoaa hentoja varsia, joista jokaiseen aukeaa kaksi vaaleanpunaista kelloa. Illan hämärissä ja viileässä kesäyössä niiden tuoksu sekoittuu pihkan ja neulasten tuoksuun.
Kautun kankaalta Ruhalan mäkeen
puolessa tunnissa astellaan.
Istu ja rauhoitu, kuuntele käkee –
Paikkala tuoksusta tunnetaan.Humisee metsä, oravat säikkyy
on niillä oksia kerrakseen.
Tapion rannoilla värehet väikkyy –
Ruhalan lähteestä laulun teen.Suonensa, juonensa mistä hän saikaan,
voimaakin siinä tarvitaan,
noroista nousta aamuiseen aikaan,
karjat kun juoksevat janoissaan.Ruhalan lähteelle neitoset kulkee,
vaimot ja lapsetkin vaeltaa.
Leppien lehvätkin silmänsä sulkee,
että vaan kaikki juodakseen saa.Makeaa vettä, jumalten juomaa,
ihanpa ihmistä naurattaa.
Harva vaan enää ehtii ja huomaa,
että on lähdettä ollenkaan.Mäkien alta viluista vettä
konsteilla, koukuilla haetaan.
Sanoisin sinulle – sanoisin että –
Ruhalan lähteestä parempaa.(Runoja Ruovedeltä, monet palat Paikkalasta 1966)