Tuvan päätyikkunasta avautuu näköala järvelle. Toinen ikkuna on puutarhaan, missä kasvaa omenapuita ja on kasvimaa. Alkukesästä siellä kukkivat narsissit ja tulppaanit pitkissä riveissä.
Riippumatto
Ikkunasta voi myös nähdä riippumaton, joka on toisesta päästään kiinnitetty punamullalla maalatun aitan seinää. Toinen pää on kiinni suuressa koivussa. Heti riippumaton takaa alkaa risukkoinen, jyrkkä rinne. Siellä kasvavat vihreät, vahvalle tuoksuvat ja polttavat nokkoset, joita tallottiin, kun ne kasvoivat pituutta ja alkoivat kurotella riippumatossa keinujaa.
Itse tuvassa on parasta siellä olevat suuret huonekalut. Vaari oli ostanut ne Vanajasta. Huonekalut ovat raskasta tummaa puuta. Sohvat ja tuolit ovat samettisia mättäitä, jotka hehkuvat oranssin ja punaisen eri sävyissä. Sohvan korkean selkänojan päällä on hylly. Siellä on lasinen puolipallon muotoinen paperipaino, jonka pohjaan on liimattu valokuva. Kuvassa on Mathildan isä Kustaa. Kustaalla on päässään huopahattu, jonka lieri on taiteltu vinoon. Paksu parta ja suuri silkkinen solmionsolmu korostavat miehen muhkeutta. Hänen silmänsä ovat sirrillään niin kuin hän mielessään myhäilisi jollekin, pidättelisi naurua.
Paperipainon vieressa pienessä peltirasiassa ja paksukantisissa, mustalehtisissä albumeissa on valokuvia. Joskus katselemme niitä. Useimmat on otettu studioissa Tampereella. Tummia soikioita, hämyisiä taustoja ja kulisseja, mutta mahtuu joukkoon muutama tilannekuvakin. Joidenkin kuvien takana on nimiä. Lähes kaikkiin valokuviin on piirretty pieniä ristejä ihmisten yläpuolelle. Kaikki he ovat kuolleet kauan sitten.
Mathildan isä karvari Kustaa on valokuvissa aina yhtä muhkea. Hänen kerrotaan olleen niin vahva, että taivutti hevosenkengän paljain käsin. Väitettiin myös, että ennen uskoon tuloaan hän oli aina kohmelossa.
Äiti Heta-Stiinasta (os. Jäntti 1856- 1902) on valokuva, jossa hän katsoo tumman soikion keskeltä. Hän tuntuu katsovan sisäänpäin kuin säikähtäneenä, vetäytyneenä. Hiukset on kammattu tiukasti päätä myöten ja suora jakaus kulkee valkeana viivana hiusten keskellä. Valkoinen rypytetty pitsikaulus korostaa Heta-Stiinan kasvojen vakavuuttaan. 1860-luvun nälkävuodet ja espanjantauti (?) olivat koetelleet Heta-Stiinan lapsuudenperhettä, josta jäi eloon hänen lisäkseen vain isä Manni eli Hermanni. Mathildalle Heta-Stiina sanoi: ”Älä koskaan mene naimisiin. Älä ainakaan nuorena. Siinä niin ruttaantuu.” Itse hän avioitui 18-vuotiaana ja synnytti 13 lasta, joista neljä kuoli pieninä. Heta-Stiina sairastui kohtusyöpään ja Mathilda hoiti äitiään kotona. Mathilda, joka oli 19-vuotias äidin kuollessa, painoi tämän sanat mieleensä.
Kustaa meni uusiin naimisiin ompeliatar Iida Maria Voutilaisen kanssa. Molemmat toimivat Kristillisessä työväenyhdistyksessä ja olivat Kristillisen maalaisköyhäilistön ehdokkaina ensimmäisissä valtiollisissa vaaleissa vuonna 1907: Kustaa Ruovedellä ja Iida Maria Tampereella. (Vesanen 1979, sivut?.) Vaalien yhteydessä he tutustuivatkin. Kustaasta ja Iida-Mariasta on otettu studiokuva Tampereella. Iida Maria istuu tuolilla kädet sievästi yhteenliitettynä. Hän on puhvihihaisessa samettipuvussa ja valkoisessa puserossa, riipus kaulassaan. Kustaa myhäilee vaimonsa vieressä sanomalehti kädessään. Iida Maria, joka oli ollut palvelijana Pietarissa, yritti tuoda hienoja tapoja Itärantaan. Hän oli ollut myös kolpertöörinä ja välittänyt uskonnollista kirjallisuutta. Yksi valokuvista on otettu talvella 1908 Itärannan uuden talon seinustalla: Siinä Iida Maria seisoo pönäkän Kustaan rinnalla. Heta-Stiinan ja Kustaan lapsista on kuvassa mukana jo aikuiset Kustaa ja Mathilda sekä 15-vuotias Mikko ja 12-vuotias Elli. Mathildalla on soma valkoinen turkislakki päässään.
Kustaan ja Heta-Stiinan lapsista on paljon kuvia. Siellä ovat veljet Kustaa, Svante, Santeri, Lauri ja Mikko sekä sisaret Santra, Betty ja Elli. Hymynkareita ja totisia katseita. Mathildasta on nuoruudenkuvia, joissa hänellä on toinen toistaan kauniimpia vaatteita. Jään kaatsomaan harteille laskeutuvaa suurta pitsikaulusta, jonka kuviot muodostavat puvun tummalle kankaalle ornamentteja. Peltirasiasta löytyy myös Amerikkaan muuttaneen Santerin kirje. Yhdessä valokuvassa vaari on lankonsa, viiksiniekka Kustaan, kanssa. Kuva on otettu vuonna 1910, vähän vaarin ja Mathildan naimisiinmenon jälkeen.
Vanha Kustaa kuoli vuonna 1912. Hänen ja Iida-Marian lapset olivat vasta vuoden ja kahden ikäisiä. Hautajaisissa otettiin valokuva lapsista merimiespuvuissaan ja pitsikauluksissaan. Kustaan lapsenlapsista kuvassa on mukana minun isäni, joka oli myös parivuotias ja Svanten vähän vanhemmat pojat. Valokuva on otettu Itärannan salissa, samassa, missä vuosia myöhemmin juotiin Mathildan hautajaiskahvit.
Kuvat 14-16: Henkilövalokuvia?
KUVA 17: Mathildasta nuorena (valokuva 1800-1900 lukujen vaihteesta)