Matildan lapsuudenperhe on kummallisella tavalla läsnä Ruhalassa. Se tekee paikasta salaperäisen kirkkaassa auringon paisteessakin. Vaari on kuitenkin todellinen, virttynyt sininen myssy päässään. Välillä menemme vaarin pieneen kamariin. Ovea vastapäätä on ikkuna. Kapea sänky on oven oikealla puolen. Vaari on laittanut seinään vihreän verkakankaan ja kun kauppoihin ilmestyivät styroxlevyt, hän kiinnitti veran alle sellaisen. Levy lämmitti mukavasti selkää, kun nojasi seinään. Koska talo on korkean rinteen päällä, ikkunasta näkyy kauas vastarannalle asti. Siellä ovat Susikalliot. Ukonilmalla seuraamme, kuinka salamat leiskuvat lahden veden päällä. Jos sade jatkuu pitkään, vaari saattaa parsia sukkiaan ja kirjoitella. Korkealla ikkunaseinän nurkassa on televisio. Kun katselemme ohjelmia, vaari istuu sängyn laidalla selkä suorana. Me haemme lisäjakkaroita tuvasta.
Lehtileike
KUVA 25: Lehtileike vaarista istumassa sängyn laidalla
Piippu-Paavo
Sääennustaja televisiossaEsitän,
se on hän,
Piippu-Paavo Salmensuu,
kukas muu.Lienee synnynnäinen syy,
että pieni piipun luu,
melkein aina ilmestyy
väliin väljäin huulien,
ehken vuoksi tuulien.Sitten huulet avataan,
imaistaan –
ennetavut tavataan,
imaistaan –
kohta aivan särkyy sää,
tuuli kääntyy etelään,
tulee vähän vetelää.Imaistaan.
Harmaa savu sakenee
käsi käskyn huitaisee
pilvet poies pakenee.
Saattaa olla, ehkä on,
niin kuin aina,
sunnuntaina,
onki-ilma verraton!Viikon päästä tavataan,
tiedon arkut avataan(Kahdeksan kaupunkia ja niiden vaiheilla 1965)