Syreenit ja siperianhernepensaat rehottavat tien ja pihamaan välissä. Ruusupensaiden alustat kasvavat heinää, kasvimaa on rikkaruohojen vallassa, makeat ukkomansikat löytyvät heinikosta. Me leikimme, juoksemme, uimme, hyppäämme, makaamme auringossa, soudamme. Me kasvamme ja vaari vanhenee.
Pensasaidan takana autot ajavat lujemmin ja niitä on enemmän. Pohjanmaalle johtava tie on kuoppainen ja mutkainen, Kautun kanavan kääntösilta vanhanaikainen. Kanavavahtikin alkaa jo olla vanha. Sanomalehdissä on uutisia siitä, että kantatie 66 Orivedeltä Lapualle olisi peruskorjauksen tarpeessa. Sitä pitäisi leventää, mutkia suoria, pinta päällystää ja sellaiset hidasteet kuin kääntösillat korvata uusilla silloilla. Radiossa laulaa Eero ja Jussi & The Boys: ”Tehkää uus valtatie kuuskytkuus”. Keikkamatkat Pohjanmaalle pitkin kantatie 66 antoivat aiheen Eeron sanoittamaan rock-klassikkoon: ”Vielä TVH:lle värssyn omistan. Kun on tehnyt meille tien noin surkean. Tehkää uus valtatie 66.” Laulussa kantatiestä oli tullut valtatie, high way.
Alkuun tien korjaussuunnitelmat ovat hahmottomia, mutta mitä lähemmäksi ne tulevat, sitä suuremmaksi muuttuu vaarin ahdistus. Vanha kanava-alue kääntösiltoineen jäisi kokonaan uuden sillan alle ja Itärannan rakennukset pitäisi purkaa tien levennyksen ja tonttiliittymän vuoksi. Koko aikuisikänsä Ruhalaan muuttoon asti vaari oli ollut mieron kulkija. Itärantaan hän kuitenkin on juurtunut niin kuin istuttamansa hopeapajut. Yhtä paljon kuin mieron tielle joutumista vaari suree hopeapuidensa kohtaloa:
Aika vierii. Mutkat ja matkat muuttuvat. Suomen TVH-herrat keksi, että täytyy tehdä toinenkin tie Ruhalan kapealle kannakselle. Tämän uuden tien – ihan tarpeettoman – uhriksi joutuvat hopeapajut ja koko rakas rauhainen ranta. Miettiessäni pelastusta muistin vakaan vanhan Väinämöisen, jonka kaukainen sukulainen luulen olevani. Vaikka Väinämöinen akka-asioissa epäonnistuikin, sai hän sanan voimalla paljon parannuksia aikaan. Tämä miete mielessäni kokoilin koreimpia sanoja runomuseooni ja näyttelen näitä ja muitakin muhennoksia mielelläni vaikkapa TVH:n herroille, ettei Itärantaa raiskattaisi. Ylpeä yritys yhdeksänkymmenvuotiaalta.
Ostin mä maata hiukkasen verran,
että se aina omani ois.
Omassa rannassa kastelin merran,
nyt se on vintille vietävä pois.Kieroa peliä pelataan siellä (TVH),
missä nyt mutkia muovaillaan.
Sopisi varmasti vanhalla tiellä
tuhannen autoa ajamaan.Sanonpa vielä toisenkin kerran,
vaikka ei ehken sanoa sais –
jos mulla olisi tittelit herran,
ei minun rantaani raiskattais.